Kohtalokas kalmari

Seikkailumme jatkui Calanguteen Candolim beachille, joka oli hieman vilkkaampi kuin rauhallisemmat Vagator ja Anjuna. Netistä varasimme "halvalla" hotellin johon saatiin mukavat lisäalet paikallislehdestä bongatulla alennuskoodilla. Hintaa huoneelle tuli 6€ per nassu. Hotelliin saavuttiin pienen kikkailun jälkeen, kun taxikuski ei oikein meinannut löytää hotellia. Candolim olikin isoin tähän menessä vierailemistamme "rannoista". Hotelliin päästyämme respan Indiaani kaveri vei meidät ekaan huoneeseen mikä hotellista löytyi. No huone osoittautuikin huonommaksi mitä huonekuvauksessa kerrottiin. Siitä aloimmekin sitten kapinoimaan etenkin Gasellin toimesta ja meidät saman tien ylennettiin kerrosta ylemmäksi ja parempaan huoneeseen. Perus vedätysmeininkiä siis. :)

Voit myös hienosti lähteä bongaamaan Bigfoottia! :)

 Hengailimme paljon kaverimme Manun kanssa Calangutessa. Manu kertoi reissuvinkkejä hyvistä kohteista ja tarinoi itsestään ja menneisyydestään. Läpyskää tuli heitettyä ja käytyä muutamissa mestoissa Manun opastamana. Vähän ihmetytti jo kaverin tuttavallisuus, kun hän oli joka päivä yhteyksissä. Myöhemmin selvisi, että Manu olisi halunnut meidät mukaan hänen ja pomonsa bisneksiin joihin liittyi timanttikauppaa ja veronkiertoa. Hommaan emme kuitenkaan kunniallisina Suomen kansalaisina ryhtyneet. Manun yltiöpäinen tuttavuus johtui siis perus massin himosta. Manu myönsi tämän kuitenkin itsekkin bisneksistä kieltäytymisemme jälkeen. Kovasti kuitenkin meistä tykkäsi ja halusi hengailla vaikka ei ruvettu timantteja hustlaamaan. :)

Money man Manu

Yksi ilta lähdimme illalistamaan hotellistamme noin 50 metrin päähän toisen huoneistohotellin kattoterassille. Manu tunsi omistajat ja saimme keskenämme istua iltaa ja nautiskella alennetuista hinnoista. Kokki suositteli meille merenantimia, jotka oltiin kuulemma pyydystetty samaisena päivänä. No olimme tietysti messissä ja tilattiin annokset kalmaria, vihanneksia, naan-leipää yms. Mässyt olivat oikein hyvät ja tyytyväisenä lyllersimme takaisin hotellille. 50 metrin matka tuotti jo pientä hikoilua, koska vatsamme olivat sen verran täpöinä.

Noin kaksi tuntia illallisen jälkeen Gaselli alkoi kuumehourailemaan ja valitti vatsakipuja. Laamalla oireet alkoivat hieman myöhemmin, mutta samoja tuntemuksia jaettiin seuraava yö. Vessa oli kovassa käytössä ja kuume hikoilu oli "ei viihdy" viihtymisen puolella. Seuraava päivä manailtiin Manua, koska vei meidät syömään epäfreshiä ruokaa. Siis otettiin iisisti hotellilla ja katseltiin viittäkymmentä satelliittikanavaa. Ruokahalua ei ollut laisinkaan ja vedenjuominenkin tuotti ongelmia. Mikään ei pysynyt sisällä. Onneksi ei kuitenkaan laatta lentänyt. :) Ajattelimme, että jos seuraavana päivänä ei olo kohene, niin lähdemme käymään lekurilla. No näinhän tapahtuikin.

Heikossa hapessa oleva Laama.

Surullinen Gaselli tiputuksessa.

Pääsimme sairaalaan Manun hommaamalla taksilla ja kävi meidän puolestamme edellisenä päivänä apteekissa hakemassa troppia sairaille. No lääkärimme oli noin 150cm ja 14v näköinen typykkä joka puhui pahinta dändiki englantia mitä ikinä on kuultu. Ei meinattu ymmärtää diagnoosista hölkäsen pöläystä. Varmaksi tiedettiin vain se, että Gasellilla oli paha nestehukka ja Laamalla perus nestehukka. Sitten selvisi, että ruokamyrkytyshän se oli kyseessä. Päästiin tiputukseen viideksi tunniksi makoomaan törkysille pedeille. Gaselli bongasi myös maailman isoimman torakan (8-10cm ja paksu ku mikä) vilistelemässä pitkin sairaalan "steriiliä" lattiaa. No onneksi hommasta selvittiin kunnialla ja mukaan saatiin pussillinen troppia kuumeeseen ja kaikkeen muuhun mukavaan.

Sairaalatorakan pikkuserkku otti damagea hotellime lattialla.

Laama koirakuiskaajana Candolim Beachilla.

Rantadogi Candolim Beachilla.

Gasellin simpukkafarmi

Herponen

Candolim Beachilta siirryimme linja-autoilla Palolem Beachille, joka on taivas maan päällä. Palolemilla ollaan viihdytty kohta puolitoista viikkoa. Siitä laitetaan matskua seuraavaan blogikirjoitukseen. Tässä esimakua kyseisestä paratiisirannasta;

Paratiiiiiisi! :)

Parhain terveisin Laama ja Gaselli

Girls Ocean Alcohol a.k.a GOA

Heipparallaa!

Lennettiin siis Mumbaista Goalle ja ollaan viihdytty täällä jo kolmisen viikkoa. Kelit on ollu kohillaan, sateista ei mittään tietoa. Tästä johtuen nestetasapainon kunnossapitoa on harjoiteltu paljon.
Ensin oltiin Vagator Beachilla, missä oli oikein kiva ranta ilman länkkäreitä. Oltiinkin sitten oikeita monumentteja Intialaisten herrasmiesten silmissä. Kuvia meidän kanssa haluttiin ottaa noin 15 min. välein. Onneksi saatiin olla välillä ilman indiaaneja ja ottaa arskaa.

Rapu Vagator Beachilla

Vagator Beach

Vagator Beachin korttihai

Ensimmäinen vedätys.

Heti ensimmäisenä päivänä ovelat indiaanit tulivat tarjoamaan palveluitaan. Indiaanikaveri pyysi lupaa tarkistaa Laaman korvan. Sanottiin ettei ole rahaa mukana. Kaveri halusi kuitenkin niin kiihkeästi tarkistella korvan tilaa, että Laama ajatteli ilmaisen tarkistuksen olevan kohdillaan. Settiä löytyi toisesta korvasta niin mukavasti (kaksi mustaa kivimäistä muodostelmaa yms.. :D ) etttä toinenkin korva oli saatava tyhjäksi (hinnalla millä hyvänsä) Indiaani pyysi 250Rs per korvakivi + muut kulut, hintaa olisi indiaanin mukaan tullut 1600. Laama tinkasi hinnan tonniin. Pikainen käynti hotellilla hakemassa rahoja ja sitten toisen korvan puhdistusoperaatio alkoi. Homma meni hienosti ja laaman kuulo parantui huomattaasti. Gaselli ei halunnut että kukaan kajoaa hänen sieviin pikku korviinsa (haistoi vedätyksen käryn). Tämän setin olisi voinut saada kymmenen kertaa halvemmalla jostain muualta. Onneksi noin 16 egen menetys ei kaatanut taloutta. Oppia ikä kaikki. :)

Laama wiihtyy Anjuna Beachilla.

Skootterit vuokrattiin n. 3e/pv, ja pääsimme ajelemaan Vagator-Anjunabeach väliä mukavasti. Päästyämme Anjunalle, menimme fiilistelemän uskomatonta merinäköalaa kera olusten.

Anjuna Beach

Samalla kun fiilistelimme maisemia, viereemme hivuttautui nuori indiaanimies. Hän tykkäsi Laaman hatusta, jonka oli nähnyt jollain intialaisella filmistaralla elokuvassa. Hän olisi alunut ostaa hatun hyvään hintaan, mutta Laama ei luopunut lempihatustaan. Kaverilla riitti juttua muutenkin ja osasi puhua englantia parhaiten kaikista tapaamistamme indiaaneista. Hänen nimensä oli Manu ja hän oli kotoisin Mumbaista. Manu kutsui meidät käymään toisessa Anjuna Beachin baarissa yksillä samana iltana. Sovimme treffit ja lähdimme takaisin hotellille. Illalla kävimme skoottereilla moikkaamassa Manua, läppä lensi ja oli hauskaa. Manu vaikutti mukavalta, vaikka vähän hustlerin piirteitä oli havaittavissa.

Lehmäjengi Anjuna Beachilla

Käytiin myös trekkaamassa Vagator Beachin lähellä olevilla kukkuloilla, tässä muutamia maisemakuvia. Mesta oli överisiisti, nähtiin mm. kotkia ja masiivisen kokoisia perhosia.

                                        

Trekkailun jälkeen käytiin ostamassa paikallista rommia. 0,75l pullo kustansi huikeat 2e. Otettiin pienet iltatumut ja nautiskeltiin Goan troopisesta ilmastosta. Nähtiin myös Hitchcockin linnut hotellin ikkunasta;

Lisää tuntua villieläimimstä saatiin, kun matkalla lähidiscoon ohitimme pilkkopimeässä lehmäjengiä, jonka johtaja sai kilarit ja semiuhkaavana lähti kohti viatonta Gaselli- ja Laamapartiota. Loikimme karkuun minkä kerkesimme, ja Gaselli könähti mutta jatkoi urhoollisesti matkaa ohi lehmäjengin. Seuraavana vastassa oli kymmenpäinen vesikauhuinen koirajengi ja meininki alkoi käydä entistä kuumottavammaksi. Onneksi taksi pörähti paikalle ja hyppäsimme kyytiin. Taksia ajoi mies nimeltä Sattu. Sattu seivasi meidät varmalta kuolemalta (vähintään raajojen menetykseltä).

Lehmiä täällä Goalla on enemmän kuin tarpeeksi. Kulkukoiria ja -kissoja on myös paljon. Eläimet eivät ole yleensä agressiivisia, vaan chillaavat nätisti keskenään.

P.S Nähtiin Vagatorilla myös käärme, joka oli myös aika kuumottava. Lisää matskua tulossa lähiaikoina.
T. G & L aka M & M