Hello I'm here, Magic Baba

Viettettyämme kaksi viikkoa Palolemilla, päätimme lähteä kohti Hampia. Matkan taitoimme yöbussilla. Matka kesti 11h ja oli pelkkää möykkeliköä ja tiukkoja mutkia. Unta oli vaikea saada, kun moottori jylläsi niin että koko bussi tärisi. Vessataukoja oli epäsäänöllisesti ja vähänlaisesti. Onneksi aamu koitti ja saavuimme tuskaisen matkan jälkeen Hampiin.

Sleepperin sleepperi.

Meidän ei edes tarvinnnut mennä ulos bussista nähdäksemme, että kymmenet Riksha-kuskit olivat piirittäneet meidät. Pakokeinoa ei ollut. Siispä valittiin umpimähkään joku indiaanikuski ja karautimme paikkaan josta pääsisi Joen toiselle puolelle "Little Israeliin". Laukunkantajia olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta me emme semmoisia hienouksia tarvinnet. Rinkkojen kantaminen kun on hyvää reeniä. Noustiin viimeisinä veneestä ja lähdimme ensimmäisen viiksivallun perässä katsomaan halpaa majapaikkaa. Viiksivallu näytti meille hyvän majan hyvään halpaa hintaan (300rs, n.4,50 eskoa) ja päätimme majoittua siihen pariksi yöksi

Laama ja eka maja Hampissa.

Vuohimuori + hangaround pappa + vuohet.

Mowglin oma rafla. If u know what i'm saying! :)

Ihmeellistä Intiaa ihmettelevä Gaselli.

Seuraavana päivänä vuokrattiin polkupyörät ja lähdettiin katsastamaan Apinakuninkaan temppeliä (Hanuman Temple). Päästiin temppelin juurelle, jossa odotteli polvenkorkuinen pikkupoika joka alkoi latelemaan varoituksia ylhäällä kukkulalla asustelevista villiapinoista. "I can take care of your bags, monkeys are very aggressive, i can protect you". Laama koki olevansa riittävän uhkaava ilman minimatkaopasta ja lupasi suojelevansa Gasellia. Niinpä aloimme kipuamaan portaita pitkin kohti kallioilla häämöttävää temppeliä.

Laama kuivaharjoittelee apinoiden tainnutusta pullolla.

Päästymme temppelille, näimme apinoita kaikkialla. Temppeli oli itsessään aika vaatimaton. Otimme kengät veke koska halusimme kunnioittaa perinteitä (oikeasti pelkäsimme hirmuisen Hanuman-apinakuninkaan vihaa ja kostoa). Kiertelimme pitkin kallioita pällistellen ja testaillen kalliokiipeilytaitojamme. Nähtiin jos minkämoista kuollettavaa rotkoa. Liukastuminen johtaisi pahimmillaan tuonpuoleiseen. Agilityä harrastaneena vuoristoeläiminä emme kuitenkaan antaneet pelolle valtaa, vaan loikimme ketterästi kiviltä toisille.

Lempeä aplarivauva.

Maisemakuva mihin Gaselli ja Laama eksyivät.

Hanuman temple.

Maisemakuva Hanuman temppelin kallioilta.

Kauhee rotko.

Ihailtuamme maisemia ja apinoita tarpeeksemme, päätimme lähteä suorittamaan rappusia takaisin alas. Lähestyessämme portaiden ensimmäisiä askelmia, jättimäinen raivotautinen apina ampaisi kohti meitä (ja Gasellin kantamaa pussia). Apina pihisi, puhisi ja päästi selkeästi agressiivisia ääniä naama punaisena verestä ja muista taisteluvammoista (Oli vissiin juuri valtataistelun käyneenä äkännyt meidät). Se istui rappusten viereisellä kaiteella uhkaavana ja otti meistä mittaa. Urhea Laama oli Gasellin onneksi paikalla. Laama karjaisi vihaisesti apinalle muutamaan otteeseen ja huitoi litrasella muovipullolla kohti kilahtanutta apinaa. Apina perääntyi hieman, ja pääsimme turvallisesti portaille. Se oli todellinen "läheltä piti"-tilanne. Matkallamme alas, huomasimme mustan, ällöttävän ja 25cm pitkän tuhatjalkaisen vipeltävän pitkin rappusta. Inhon ja pelon kourissa jäimme tuijottamaan ällötystä. Saimme onneksi napattua siitä kuvan todistusaineistoksi.

Murakka mato rappusilla.

Alhaalla hörpättiin yksi kookosmehu (ihan jäätävän hirvittävää litkua) jonka jälkeen hyppäsimme fillareiden selkään ja poljettiin takaisin Guest Housellemme nukkumaan.

Kookosdiilejä.

Lähipäivinä käytiin katsastamassa skootterilla järven ympäristö ja muutama pienempi kylä. Kelit oli kohdillaan ja meininki erittäin rento. Pari päivää uhrattiin myös temppeleille (Joita löytyy alueelta useita kymmeniä) joista Hampi on kuuluisa. Suurimmassa ja muita näyttävämmässä Virupaksha- temppelissä nähtiin jättimäinen pyhä norsu, Lakshmi. Myöhemmin meille selvisi, että Virupaksha temppeliin olisi pitänyt maksaa kallis sisäänpääsymaksu. Säästyimme siltä, koska olimme sattumalta poukkoilleet paikalle vartioiden ruokatauon aikaan.

Temppeli jonne eksyttin (Shiva temple).

Vesipuhvelit ja puhvelijäbä pesulla.

Virupaksha temple.

Vanha kunnon Lakshmi (oli murakka).

Temppeli hollari.

Temppelitaidetta.

Laama löysi huussin.

Samaisena iltana, ku olimme palaamassa takaisin Little Israeliin, spottasimme kaupungin puoleisilla rappusilla käärmeen (http://en.wikipedia.org/wiki/Bungarus_caeruleus). Innokkaana Papparazzina Laama säntäsi ottamaan kuvaa luikertelevasta otuksesta. Kärmes kiinnostui Laaman lihaisasata olemuksesta niin paljon, että meinasi haukata palan reidestä. Jo kuuluisaksi tulleilla Agilitytaidoilansa Laama loikkasi karkuhun. Samassa hetkessä paikalle tupsahtanut poliisi juoksi kepin kera käärmeen luo ja antoi sille kepillään nappua. Käärme menetti tajuntansa. Poliisi esitteli meille saalistaan ja kertoi käärmeen olevan erittäin myrkyllinen. Siinä oli jo toinen "läheltä piti"-tilanne. Samalla reissulla nahtiin hieman tarahtanyt ukko joka aiheutti meille taydellisen repeamisen/hajoamisen kun han vaan randomisti heitti meille lausahduksen: "Hello, I'm here, Magic Baba." Kaikenlaista porukkaa taalla tuleekin vastaan. 

It's comin straight for us!

Kepukka opettaa.

Innostuttiin yhtenä päivänä trekkaamaan vuorenhuipulla sijaitsevalle temppelille. Rappuset eivät olleet parhaimmassa mahdollisessa kunnossa, mutta siitähuolimatta suoriuduimme ylös asti. Ylhäällä meidätn vastaanotti temppelin vartija, joka vetäsi meille temppelikierroksen. Maisemat olivat huikeat. Temppeli sijaitsi korkeammalla kuin Hanuman temppeli.

Hyvät näkymät

Skootterin vuokraminen Hampissa oli helppoa ja halpaa. Pari litraa löpöä ja kohtuullisen menopelin saa n. 4e/pv. Polkupyörän vuokraaminen kustantaa 30-40 rupiaa, eli 50snt/pv. Hampiin matkaavia suosittelemme majoittumaan "Little Israeliin" eli joen toiselle puolelle. Hampi on erittäin vanhoillinen ja perinteitä kunnioittava kaupunki, jossa alkholi on kielletty. Little Israelissa hotellit ja Guest Houset olivat lahjoneet lainvartijat joten bisseä ja muita hyvyyksiä oli saatavilla hieman normaalia kalliimpaan hintaan. Saimme vihiä lahjomisbisneksistä toisena iltana saapumisestamme, kun Guest Housessamme oli paikallisten kyttien pyjamabileet. Laulu soi ja viina virtasi. Majatalon isäntä tuli pahoittelemaan raisua meininkiä ja sen aiheuttamaa meteliä, mutta se ei meitä haitannut.

Joen ylitys motskarilla.

Gaselli turhautui pappamopediin.

Guest Housejen taso Little Israelissa oli tyydyttävä ja hintataso halpa. Yövyimme halvimmillaan 200 rupialla, eli 3e/yö.

Välillä tietysti lepiä guesthousen riippumatossa. :)

Perus illallisseuralainen.

Jättilisko katonrajassa.

Hampissa tuli taas kerran väännettyä jos minkämoisia hennatatuointeja. Laamalle tehtiin vähän spesiaalimpi töherrys yläselkään.

Hennaa

Supa Mario

Valmista hennaa

Hampissa paljastui myös Laaman päässä jonkun aikaa (täiden koosta päätellen) kasvanut täifarmi. Gasellilta löytyi myös useita pieniä yksilöitä. Paikallisen naisväen avustuksella päähämme hierottiin sitruunaa ja limeä, jolloin suurimmalta osalta loisia saatiin nirri pois. Käsittely jatkui seuraavana päivänä. Hankimme myös täishamppoota (Mediker) jolla nitistimme viimeisetkin päänahassa asustelijat. Useat paikalliset kertoivat naureskellen että kyseinen päänvaiva on erittäin yleinen kaikkialla Intiassa.

Täitten tappamista.

Laama hämmentyneenä täiuutisesta.

Ehdimme saada Hampissa tarpeeksemme Temppeleistä. Niitä oli joka puolella. Vuohia ja vuohipaimenia oli myös kaikkialla. Hampissa ollessamme, koko Intia juhli valon juhlaa, eli Diwalia. Diwali on viisipäiväinen juhla, jolloin ilotulitteet paukkuvat ja Intialaismiehet pelaavat kaduilla laillisesti korttia rahasta.
Diwalin aikana Hindut käyvät temppeleissä kunnioittamassa jumaliaan.

Diwalina temppelissä.

Korppi ja sonnin mullikka.

Laama laskeutuu maanalaiseen temppeliin.

Raaainbow

Gaselli kävi trimmauttassa niskavillojaan.

Viihdyttyämme Hampissa tarpeeksi (reilun viikon verran) olimme saaneet kokea jo toisen vatsataudin (lievä ruokamyrkytykseen verrattuna) päätimme matkata Mahabalipuramiin. varasimme Sleeper Bussin kohti Bangalorea. Sieltä jatkaisimme junalla megacity Chennaihin ja sieltä edelleen bussilla Mahabalipuramiin.

Vihaisena viisumeista

12 päivää reissuun! Jeeei! Pahimmat ahdistukset alkaa olla tässävaiheessa takanapäin, nyt odotellaan viisumeita. Kaikille niille tiedoksi jotka joskus, tai lähitulevaisuudessa harkitsevat lähtevänsä reissuun Intian suunnille, suosittelen lämpimästi hoitamaan viisumiasiat kondikseen hyvissäajoin. Ajateltiin ensin että "helppo homma, joku ilta pyöräytetään ne pikasesti valmiiksi ja se onkin sitten siinä!"
Ei kyllä nimittäin osannut millään arvata, minkälaista säätöä viisumihakemuksien täyttäminen oli, siellä tentattiin kaikkea mahdollista aina porukoitten syntymäpaikoista lähtien.. Intian suurlähetystön sivuilla neuvottiin lähettämään myös tuore passikuva. Miikalla sattui olemaan valmiina yksi, itse kävin ottamassa sellaiset. Myöhemmin kun Miika soiti suurlähetystöön, niin samalla selvisi että kuvien tulee olla VÄRILLISET. Shiiiet. Ja miten sattuikaan että juuri hankkimani kuvat olikin mustavalkoiset... Ei siinä muukaan auttanut vaan piti lähteä uusia kuvia hankkimaan :D

HUOM: 1.5. alkaen turistiviisumihakemukseen tulee liittää todistus voimassaolevasta matkavakuutuksesta. 

Intian viisumia anottaessa Intian suurlähetystöön tulee toimittaa:

1) passikuvalla varustettu tuloste valmiista sähköisestä hakemuksesta,

2) vähintään 6 kuukautta voimassa oleva ehjä passi, jossa vähintään yksi tyhjä aukeama,

3) viisumimaksu (HUOM: käteismaksu tai pankkikuitti), ks. viisumihinnat

4) tarvittavat liitteet, ks. viisumityypit.

Lopulta saatiin kaikki edellämainitut härpäkkeet kirjekuoriin. Mukaan lukien käteismaksu. Käveltiin sitten postiin kuoret kourassa. Kerrottiin postineideille että kirjattuina kirjeinä kiitos. Tarkisteltiin vielä että kaikki on nyt "aivan varmasti!" kuoren sisällä, niinkuin pitikin. Ja auta armias, kun postineiti näki rahaa kuoren sisällä.

Postineiti: Rahaa EI saa lähettää kirjekuoressa.
Minä: Mitäh? Älä viitsi..

Postineiti: Ne pitää vakuuttaa.
Minä: Siellä suurlähetystön sivuilla neuvottiin tekemmäään näin.
Postineiti: Ai, mutta nämä pitää vakuuttaa, jos posti hävittää rahat niin emme vastaa siitä.

Minä: No me nyt toimitaan näin miten on neuvottu. (Näytän luultavasti siltä että alan riehumaan?)

Postineiti: Okei, leikitään että en olisi nähnytkään niitä rahoja

Kaikkihyvin loppuhyvin. Saatiin laitettua vihdoinkin hakemukset vetämään, helpotuksen määrä oli sanoinkuvailematon. Oltiin tämän jälkeen sitä mieltä että seuraavalla kerralla hoidetaan tämmöset hommat paaaaljon aikasemmin ! :D

Viisumin hinta on tällä hetkellä 50€ ( lisäksi vielä postimaksut kirjattuna kirjeenä sinne ja takaisin 5,10€ x 2)

Nyt Intian suurlähetystö on korjannut "tietoa viisumeista"-sivuillensa lihavoiduin kirjaimin, että Tulosteeseen tulee liimata (ei niitata) värillinen valokuva (2" x 2").


Reissua kuumeisesti (Maija vatsataudissa saikulla) odotellen! :)

T: L & G