Apinaa koijataan

Junamatka ei mennyt niin lahjakkaasti kuin odotimme. Jonotimme lippuja Bangaloren juna-asemalla lähes tunnin. Ohittelijoita olisi ollut riittämiin, mutta Gasellin kyynärpäätaktiikka ja Laaman massiivinen olemus
blokkasivat kaikki yritykset. Löysimme itsemme Economy-luokan tiskiltä, koska mitään opasteita ei ollut. Tältä tiskiltä sai lippuja vain halvimmille (ja halutuimmille) paikoille. Lipunmyyjä yritti ohjata meidät toiseen
jonoon joka oli pitkä kuin nälkävuosi. Emme jaksaneet todellakaan jonotella enempää, ja budjettireissaajalle parin egen liput olivat aika jees. Kiirehdimme Chennain junaan ja selvitimme tiemme Economy-vaunuille. Vaunut olivat tietysti ääriään myöten täynnä jo puolituntia ennen lähtöä ja kanssamatkustavat Economy-Indiaanit ohjasivat meidät parempaan luokkaan, vaikka kovastti esittelimme Economy-lippujamme. Sanoivat vaan että "Yes,yes, it's ok, You can go, no problem."

Koska vaunu ei näytänyt houkuttelevalta (Ei ollut tilaa edes pierasta) vastaanotimme saamamme neuvot auliisti. Poukkoilimme parempaan luokkaan, joka olikin mukavan tyhjillään. Pääsimme mukaasti istumaan ja matka alkoi.

Jokaisella pysähdyksellä vaunuun nousi lisää jengiä ja huomasimme aina olevamme jonkun Indianiin paikalla. "DosaDosa MasalaDoooosa" ja "ChaiChaiiiCoffeeChaiCoffee"-huudot kiirivät läpi junavaunujen viiden minuutin välein. Tämä herättikin Laaman sisäisen mörssijän ja tilauksia tehtiin tilauksien jälkeen. Ruoka oli mielettömän hyvää ja halpaa.

Tilavaa.

Junamättöö.

Puolessavälissä matkaa konduktööri tuli tiedustelemaan paikkalippujamme. Kerroimme Economy-luokan Indiaanien ohjeistaneen meidät kyseiseen vaunuun. Konduktööri sanoi homman olevan ok, ja että hän voisi hommata meille omat paikat, ettei meidän tarvitsisi poomppia paikalta toiselle aina kun junaan tui uusia ihmisiä. Liput maksoivat loppujenlopuksi kokonaiset 600 rupiaa (8,9e), eli kalliiksihan tuo kävi. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä saatuamme omat mukavat istumapaikat. Juna saapui Chennaihin ja siirryimme paikallisbussilla Chennain pääbussiasemalle, josta intialaisten avustuksella löysimme pikaisesti bussin Mahabalipuramiin.

Saavuimme Mahabalipuramiin hieman ennen auringonlaskua. Hypättiin ensimmäisen rikshakuskin kyytin halvan guest housen perässä. Intialainen lupasi näyttää meille kaupungin halvimman guest housen (Kun niihin oltiin jo totuttu). Täräytettiin siis Lakshmi Guest Houseen. Huone vaikutti ensinäkymältä ihan hyvältä, joten päätimme ottaa huoneen.


Käytiin Mahabalipuramia kohtuullisen lähellä sijaitsevassa eläintarhassa. Mentiin sinne paikallisbussila (oli reilun tunnin myöhässä aikataulustaan) joka liiskasi vuohen heti alkumetreillä. Eläin ei onneksi jäänyt kitumaan, vaan todistimme sen viimeiset hetket bussin ikkunasta. Tunnelma oli aika surkea ja kuski varmaan pohdiskeli, että kenelle hän on vuohen velkaa. Loppumatka meni kuitenkin hyvin ja bussi stoppasi eläintarhan eteen. Sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 20 rupiaa/hlö (30snt). Eläintarha oli todella iso ja pienestä sateesta huolimatta erittäin viihdyttävä. Nähtiin krokotiilejä, kirahveja, käärmeitä, virtahepoja, strutseja, emuja, norsuja, tiikereitä, leijonia, saksanhirviä, simpansseja ja monia muita. Mentiin sähköautolla järjestetylle eläintarhan ympäriajolle. Samassa kyydissä oli Rikas Intialaisperhe sekä Intialaisnuorien kaveriporukka. Päästiin porvariperheen kanssa erikoiskierrokselle, jossa eläintarhan hoitaja vei meidät aidatun alueen sisäpuolelle.

Matkamaisemia.

Sähköautossa on tunnelmaa.

Yksinhuoltaja virtahepoäiti + huollettava.

Apinat tarhassa.

Saatuamme inspiraatiota eläintarhasta lähdimme seuraavana iltana metsästämään itsellemme hummeri-illallista, josta Laama oli jo pitkän aikaa haaveillut. Löydettiin 400g hummeria noin 15e hintaan. (Kallein ateria tähän mennessä). Hintaan sisältyi kaikki lisukkeet. Oltiin myös niin nälkäisiä, ettei valmiista kokonaisista hummeriannoksista saatu kuvaa.

Kaupungin paras hummerijäbä + raaka-aineet.

Puoliksi tuhotut hummerit,

Tuhotut hummeri.

Seuraavana päivänä vuokrattiin skootteri ja katsastettiin läheinen kylä, vanha majakka, sekä kalliokaiverrukset, joista Mahabalipuram on kuuluisa. Oltiin kapuamassa majakan läheisyydessä sijaitsevaan torniin, kun joukko apinoita pölähti paikalle. Isoin apinoista kiinnostui Laaman hallussa olevasta Maaza- (Mangolimu) pullosta. Laama ei ollut innokkas luopumaan omaisuudestaan, vaan halusi juoda mehun itse. Apina kävi kuumana ja yritti napailla mehupulloa Laaman kädestä. Muutamat indiaanit huomasivat tilanteen ja kehoittivat Laamaa heittämään hyvästit pullolle hyvänsään aikaan. Laama kiinnitti huomionsa indiaaneihin ja samassa ote pullosta herpaatui. Apina koijasi apinaa (Tässä tapauksessa Laamaa) ja sieppattuaan pullon, kiipesi vikkelästi korkealle puuhun. Siellä se kiersi pullonkorkin auki ja nautiskeli ykösellä saaliinsa.
Päivä sujui muuten rattoisasti hyvän ruoan ja chillailun merkeissä.

Kalliokaiverruksia

Rikollinen tyytyväisenä.

Scene of crime.

Bisnestä.

Pikku kilejä.

Laama raapimassa itseään temppelillä.

Gasellin uusi lempiharrastus.

Hyvvee ruokoo.

Viimeisinä päivinä hoksasimme asustelevamme homehuoneessa. Yllätyksen kruunasi myös se, että jalkoihin saamamme puremat eivät olleet hyttysten tekosia, vaan sängyssä asusteli lauma bed bugseja. Keräsimme nopeasti kimpsumme ja kampsumme ja päätettiin liikkua seuraavaan kohteeseen (entiseen Ranskan siirtovaltioon, Pondicherryyn) mahdollisimman pikaisesti.